Istun luennolla. Aiheena on poikkeavuus kulttuurisena ilmiönä. Luennoitsija FT Kristiina Huhtanen haastaa meitä opiskelijoita ajattelemaan, eikä anna meille suoria, helppoja vastauksia. Tavoitteena on, että opiskelijana osaan analysoida poikkeavuuden merkitystä yhteiskunnallisesti tuotettuna ilmiönä ja osana yhteiskunnallista luokittelua.
Luennolla opin, että poikkeavuus voi olla yksilön sosiaalista, yhteiskunnan normeista poikkeavaa käytöstä. Viime kesänä some alkoi täyttyä paikkakuntamme merenrantakahvilan kuvista. Tuntui, että jokainen tuttuni oli käynyt siellä. Kahvila oli sen kesän somenormi. Olin poikkeava, enkä käynyt tuossa kahvilassa, enkä ottanut sitä somekuvaa, siitä samasta kulmasta, kuten kaikki muut.
Luennolla opin myös, että yhteisö voi luoda valtaa käyttämällä normeja ja sääntöjä. Näin yhteisön normit ja säännöt määrittelevät, mikä on kulttuurisesti poikkeavaa. Työyhteisö voi luoda kirjoittamattomia sääntöjä ja niitä rikkonut on heti poikkeava. Voi sitä uutta opettajaa, joka parkkeeraa autonsa jonkun toisen työntekijän parkkiruutuun.
Olen valtavan innostunut näistä sosiologisista näkökulmista poikkeavuuteen. Yhdistelen luennon aikana päässäni valtavalla volyymillä erilaisia asioita poikkeavuuden ja normien käsitteiden sisälle. Koska viestintä on aina kiinnostanut minua, mietin median ja viestinnän valtaa normien ja poikkeavuuksien luomisessa nyky-yhteiskunnassa.
Tauon aikana juon vähän kahvia ja selaan nopeasti sähköpostini. Huomaan saaneeni OAJ:n uutiskirjeen puhelimeeni. Tulossa on tiukka neuvottelukevät. Linkitän nopeasti tärkeimpiä asioita OAJ Varsinais-Suomen alueyhdistyksen facebook-sivuille. Alueyhdistyksen viestintävastaavana haluan jakaa ajankohtaista tietoa jäsenillemme. OAJ:n neuvottelutavoitteet ovat juuri julkaistu. Yhtenä tavoitteena on itseänikin koskeva varhaiskasvatuksen opettajien sopimusalan siirto KVTES:istä OVTES:iin. Siirto OVTES:iin korostaisi opettajan tehtävää ja vahvistaisi varhaiskasvatuksen funktiota.
BLING. Tiedätkö sen äänen, joka kuului ennen vanhaan kirjoituskoneesta sen vaihtaessa riviä. Kyllä, juuri sellainen ääni kuului pääni sisällä. BLING. Samankaltainen ääni voi kuulua, kun mikroruoka on valmista. Yhtäkkiä yhdistän mielessäni luennon aiheen ja lukemani OAJ:n uutiskirjeen. Olemme varhaiskasvatuksen opettajina poikkeavia opettajien maailmassa. Muiden opettajien kuuluessa OVTES:iin, me varhaiskasvatuksen opettajat kuulumme KVTES:iin.
Alueyhdistyksen kokouksissa ja tapahtumissa olen vahvasti kokenut kuuluvani opettajien joukkoon. Oma mielikuvani identiteetistäni varhaiskasvatuksen opettajana ja pedagogina on vahva. Sen sijaan katsoessani palkkakuittiani tai kuullessani päiväkodin tädittelyä, ymmärrän yhteiskunnan ajattelun olevan vielä kovin rajoittunutta.
Viime vuosien aikana on tehty valtavasti työtä varhaiskasvatuksen eteen. Laissa on muutettu varhaiskasvatusta ja varhaiskasvatuksen opettajan työtä koskevia normeja ja sääntöjä tunnustaen varhaiskasvatus ja varhaiskasvatuksen pedagogiikka tärkeäksi. Media on tarttunut hanakasti varhaiskasvatukseen ja mediassa on isolla joukolla pidetty ääntä varhaiskasvatuksen opettajien puolesta. Voisiko meistä varhaiskasvatuksen opettajista tulla opettajien maailmassa normi? Voisiko yhteiskunta ajatella, että kuulumme todellakin opettajien joukkoon?
Kun käteen jäävä palkkani on reilusti suurempi, sopimusalani on OVTES ja koulutustani arvostetaan laajasti yhteiskunnassa, ovat varhaiskasvatuksen opettajat päässeet eroon poikkeavuuden leimastaan ja ovat yhteiskunnassa opettajina normi.
Katson ulos luentosalin ikkunasta mietteliäänä. Tauko on ohi ja mielenkiintoinen luento saa jatkoa. Jään odottelemaan neuvottelukevään tuloksia ja tämän ikuiselta tuntuvan harmaan syksyn väistymistä toiveikkaana.
Johanna Mannström,
Varhaiskasvatuksen opettaja
Varhaiskasvatuksen opettajien liiton valtuutettu
OAJ Varsinais-Suomen alueyhdistyksen viestintävastaava
OAJ Varsinais-Suomen alueyhdistyksen VOL-jaoston puheenjohtaja
Salon paikallisyhdistyksen hallituksen jäsen
Varhaiskasvatuksen erityisopettajaopiskelija, Turun yliopisto, Rauman OKL