Opettajien työhyvinvoinnin todetaan parantuneen ja työuupumuksen vähentyneen pandemian jälkeen. Hyvä näin.
Tämä todetaan Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry:n ja akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron tutkimusryhmän kanssa toteutetussa tutkimuksessa, jossa haluttiin tietoa opettajien työuupumuksesta ja ”työn imusta” pandemian aikana.
Tutkimuksen taustalla on koronaepidemian aikana syntynyt opettajien työuupumus, jonka todettiin olleen suurinta yläkouluissa ja ammatillisessa oppilaitoksessa opettavien opettajien kesken. Syitä on toki monia, mutta esim. ammatillisessa oppilaitoksessa on työn tekemistä lähes mahdotonta opettaa etänä. Tämä taas aiheutti opetuksen toteutuksen miettimistä kokonaan uudestaan. Kokonaisvaltainen työn oppiminen vaatii opettajan ohjausta, tukea ja kannustusta, jotta syntyy osaamista.
Opettajan henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on toki merkitystä hyvinvoinnin kokemiseen, mutta myös työolosuhteilla ja johtamisella. Esihenkilöille asetettiin pandemian aikana suuria vaatimuksia ja se aiheutti myös heille kuormitusta. Tutkimuksessa todettiin, että esihenkilöiden työhyvinvointi ei ole palautunut ennalleen. Pandemia haastoi esihenkilöitä, sillä heillä oli vastuu opetuksen toteuttamisesta muuttuvissa olosuhteissa ja työyhteisön hyvinvoinnista huolehtimisessa.
Tätä opettajien parantunutta työhyvinvointia ei saa nyt hukata kehnoilla ja lyhytnäköisillä ratkaisuilla, sillä meillä on vakava opettajapula edelleen varhaiskasvatuksessa, mutta myös aineenopettajista ja tietyillä aloilla ammatillisessa koulutuksessa on pulaa pätevistä opettajista.
Jotta syntyy osaamista, tarvitaan rahaa, jolla taas saadaan lisää opettajan antamaa opetusta. Työpahoinvointia aiheuttaa se, että opettajan ei anneta tehdä työtään niin hyvin kuin hän haluaisi. Se, että opettajalle sanotaan, että hän voi tehdä vaan 70% siitä mitä ajattelee hyvän opetuksen olevan, ei ole oikea vastaus. Oppijalla on oikeus parempaan.
Opetukseen ja osaamiseen panostamisen aika on nyt.
Maijumarjut Polviander
alueasiantuntija
OAJ Varsinais-Suomi