Lokakuun blogi

Amisblogi

 

Oaj VS teki keväällä 2018 jäsenilleen reformiin liittyvän kyselyn. Yhteensä 152 ammatillista opettajaa noin 950 jäsenestä vastasi kyselyyn. Kyselystä ei voi tunnistaa vastaajaa eikä siten oppilaitosta.

 

Kyselyn tulokset esiteltiin OAJ:n ja OAJ V-S:n amiskiertueen jäsenillassa 22.10.2018.

Koska kysely tehtiin keväällä, vain muutama kuukausi reformin voimaantulosta, ei varmuudella voida sanoa mikä on reformin vaikutusta ja mikä on muuta ammatillisessa kentässä tapahtunutta muutosta. Mutta varmaa on, että muutosta on tapahtunut. Esimerkiksi lähiopetuksen määrä on pudonnut jollain aikavälillä pahimmillaan jopa 12 tuntia osaamispistettä kohden. Kontaktiopetuksen määrän lasku oli nähtävissä jo osaamispisteisiin siirryttäessä.

 

Lähiopetus-sana herättää monessa negatiivisia mielikuvia tylsästä luennosta opettajan johdolla. Reformi vahvistaa mielikuvaa painottamalla työelämässä tapahtuvan oppimisen lisäämistä opetuksen sijaan. Lohdutuksen sanana voi kertoa, ettei ammatillisessa koulutuksessa ole enää vuosiin ollut pelkästään ns. perinteistä, jonkun mielestä vanhanaikaista, luokkaopetusta. - Tosin hyvä luento edellyttää kuuntelijalta suurta aktiivisuutta ja ottaa monta aistikanavaa käyttöön ja tukee siten oppimista. Ja varmasti enemmän kuin itseohjautuva tiedonhankinta ilman opettajaa copy-paste -menetelmineen.

 

Moni ei ymmärrä, että kun opetukseen oli enemmän resursseja käytössä, opettajalla oli mahdollisuus käyttää enemmän erilaisia osallistavia opetusmenetelmiä, myös itseohjautuvaa ongelmanratkaisua ja tekemällä oppimista. Opettaja pystyi olemaan myös läsnä työpaikoilla ohjaamassa opiskelijoita. Näin meneteltiin etenkin terveydenhuoltoalan koulutuksissa. Mihin tämä on unohtunut? Keksittiinkö pyörä uudestaan?

 

Nyt olemme tilanteessa, jossa pitää varmistaa, että edes perusasiat olisivat jotenkin hallussa. Vähennettäessä opettajien resurssia vähenee samalla opiskelijan saaman ohjauksen ja opetuksen osuus – siis ne hetket, jolloin varmistetaan, että asiat on ymmärretty ja sisäistetty.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen esittämä kysymys ”mihin koulutuksen rahat menevät?” on varsin aiheellinen. Onko oppilaitoksille annettu niin paljon muita velvoitteita, etteivät rahat enää riitä perustehtävään? Tosin ministerin luulisi tietävän vastauksen kysymykseensä.

 

Opettajat kokevat, että ns. toimistotyö on lisääntynyt huomattavasti, samoin byrokratia. Koulutussopimukset ja HOKS vievät paljon aikaa ja se on poissa opetuksesta. Erityisen tuen tarve on lisääntynyt, mutta tukea ei ole mahdollista antaa tarpeen mukaan.

Kyselyn perusteella opettajien työhyvinvointi ja motivaatio työn tekemiseen ovat koetuksella. Vähenevät resurssit koetaan opettajan ammattitaidon mitätöimisenä. Pedagogiseen tehtävään ei ole aikaa. Opettajat haluavat tehdä sitä työtä, mihin heidät on koulutettu, missä he ovat hyviä, ja riittävillä resursseilla.

 

Mistä opettaja saa voimaa jatkaa erittäinkin haastavaa työtä ja usein vaativissa olosuhteissa? Itselleni luonto ja meri tuovat ihan konkreettista henkistä jaksamista. Mutta ehkä kaikkein tärkeintä on arvostus ja kunnioitus omaa ammattitaitoa kohtaan. Tarvitsemme toistemme tukea, mutta myös esimiehen kannustavia sanoja. Ei voi olla niin että, jos mitään ei sanota, niin ilmeisesti hyvin menee. Haluamme kuulla sen, kuinka hyvin menee. Ei kannustavat sanat ole keneltäkään pois eikä kenenkään ammattitaito vähene toista kehumalla.

 

Eräs vastaajista kommentoi: ”Kenen vastuulla on yhteisöllisyys, elämänhallinta, sivistys ja kasvatus?” - Kuka ottaisi kysymyksestä kopin? Työelämä?

 

Marjut Polviander

OAJ Varsinais-Suomi

OAO-jaosto, puheenjohtaja