Elokuun blogi

Elokuun blogissa vuorossa alueasiamiehen Jorma Uotin kirjoitus.

 

Mikä on TVA-potti?

Palkkausjärjestelmä ei ole koskaan valmis, vaan sen kehittämisen tulisi olla jatkuva prosessi. Pitkästä aikaa palkkausjärjestelmän kehittämiseen on tulossa niin sanottu järjestelyerä, jota voidaan käyttää tehtäväkohtaisten palkkojen korottamiseen ja henkilökohtaisiin lisiin. Järjestelyerä eroaa yleiskorotuksesta niin, ettei sitä pääsääntöisesti makseta kaikille, vaan sen käytöstä neuvotellaan. Tässä yhteydessä on siis oivallinen tilaisuus tarkastella myös sitä, onko paikallinen palkkaus- ja TVA-järjestelmä ajan tasalla.

 

Mikä sitten on TVA-potti? Jos kyseistä ilmaisua välttämättä halutaan käyttää, tulee sen käyttö mielestäni rajata tiukasti tarkoittamaan vain sitä euromääräistä summaa, joka työ- ja virkaehtosopimusten mukaan on vähintään käytettävä TVA-lisiin. Toimivassa järjestelmässä on yleensä lisäksi myös kunnan omaa rahaa.

 

TVA-järjestelmä perustuu aina paikalliseen sopimukseen työnantajan ja työntekijöiden välillä. Neuvotteluissa työntekijöitä edustavat paikallisyhdistyksen hallituksen nimeämät henkilöt, jotka usein ovat luottamusmiehiä.

 

On tavallista, että opetusalalla käytössä olevat TVA-järjestelmät ovat niin sanottuun hintalappu-malliin perustuvia. Sillä tarkoitetaan sitä, että neuvotteluissa on päätetty, mitkä vaativuustekijät oikeuttavat lisäkorvaukseen. Korvaukset eivät ole henkilösidonnaisia, vaan jokainen työntekijä, joka täyttää ehdot, on oikeutettu saamaan kyseisen TVA-lisän. Raisiossa on esimerkiksi sovittu, että esiopetusta antava lastentarhanopettaja saa esiopetuksesta 50 euron lisän. Esiopetusta antavien opettajien määrä vaihtelee vuosittain, joten myös korvausten kustannusvaikutus vaihtelee. Sopimusten vastaista olisi päättää sellaisesta käytännöstä, että esimerkiksi esiopetuksen TVA-lisiin olisi käytössä vain tietty euromäärä, joka vuosittain jaettaisiin opettajien määrällä. On olennaista ymmärtää, että tehtäväkohtainen palkka muodostuu hinnoittelutunnuksen mukaisen palkan ja TVA-lisän yhteismäärästä. Mainitussa Raision tapauksessa ei siis pidäkään puhua lastentarhanopettajasta, jolla on TVA-lisä, vaan esiopetusta antavan lastentarhanopettajan tehtäväkohtaisesta palkasta.

 

Tärkeä peruslähtökohta TVA-järjestelmän luomisessa ja päivittämisessä on se, että järjestelmä on pysyvä, ja kerran hyväksyttyjä TVA-kriteereitä ei voida kummankaan osapuolen yksipuolisella päätöksellä muuttaa tai poistaa. Viittaan edelleen esittämääni Raision esimerkkiin. Esiopetuksen tuomaa 50 euron lisää ei voida kumota, koska silloin olisi kyseessä palkanalennus. Eri asia on poistaa järjestelmästä sellaisia kriteereitä, jotka ovat vanhentuneet. Jos esimerkiksi spriikopiokoneen vastuuhenkilölle olisi maksettu TVA-korvaus, voitaisiin kaiketi kyseisen rahan uudelleensijoittamisesta neuvotella.

 

TVA-potin riittämättömyyteen vetoaminen ei ole peruste sille, ettei sovittujen kriteerien mukaisia TVA-korvauksia makseta. Kun järjestelmä on yhteisesti hyväksytty, sitoo se kumpaakin neuvotteluosapuolta. Luottamusmiesten tehtävänä on valvoa, että sopimuksia noudatetaan.

 

Jorma Uoti
Alueasiamies