YSI V-S puheenjohtajan mietteitä talven tullen

 

Kuvassa Kylmäpihlajan majakka, 1.9.2017, kuva: Harri Laukkanen

 

Hyvää syksyä!

 

Jälleen kerran – miten voikin aloittaa katsauksen taas näin – on syyskausi joutunut lähemmäs joulua. Ja jälleen kerran uusia ja keskusteluttavia asioita on koko liuta.

 

Lomarahaleikkaus  (-17) on nyt koettu. Mielenkiintoinen tilastoasia, muuten, että kun lomarahoista leikattiin – Loimaan tasolla n. 500te, valtakunnan tasolla suuruusluokkaa 500Me, myös bkt- ja kotimaan kysyntä tilastot kesä-heinäkuussa niiasivat. Katsotaan, jatkuuko tämä 30% lomarahaleikkaus - sovitun mukaisesti - myös vuosina -18 ja -19. Sopimuksenmukaista se on, oikeudenmukaisesta tai vallankaan järkevästä en olisi niin varma.

 

Palkkaneuvottelukierros tulee varmasti sähköistämään syksyä – katsotaan, mitä tuleman pitää, edellä sanottukin huomioon ottaen. Joka tapauksessa palkankorotuksia haetaan. Tässä kohtaa jotenkin soisin, että jäsenkunnasta ei nousisi – eikä ongelma pääosin Varsinais-Suomessa ole ollutkaan – kannanottoja, että korotuksia ei haluta eikä tarvita. Tällaisia (mm. yleisönosastokirjoitus) on ollut todella ikävä lukea. Ne, jotka koulutus, osaaminen ja tehty työ huomioon ottaen saavat liikaa palkkaa, voivat näin halutessaan palauttaa työnantajalleen liiaksi katsomansa summan – ohjeita varmasti saa kysymällä työnantajansa palkkakonttorilta.

 

KIKY-sopimus astui julkissektorillakin kokonaisuudessaan voimaan 1.8. sitten kaikessa typeryydessään. Siihen liittyen YS-aikaan siis lisättiin 12h ja toinen 12h ns. KIKY-aikana, jota voidaan käyttää sovituin tavoin. Turhaa sanoa, mutta sanon: Monelta harmilta olisi vältytty, jos jo noin vuotta ennen ns. kiky-sopimuksen aikaan pusertamista olisi yhdessä sovittu ”vain” jo yhteisymmärryksen saavuttaneesta nollasta. Silloin moni asia olisi nyt paremmalla tolalla: ei tarvitsisi harmitella ja vielä hioa miten tämä ja tämä kohta täytetään, taikka käydä ymmärrettävää keskustelua esimerkiksi lomarahaleikkauksen oikeudenmukaisuudesta. ”Nollasovinto” ja miltei vuosi enemmän aikaa katsoa, miten työrauha ja pitkä sovinto parantavat paitsi kilpailukykyä, myös työrauhaa (nykyiset arvet lomarahaleikkauksista ja riitelyyn tärvelty etsikkoaika) olisi tullut tarpeeseen ja ehkä merkittävästikin helpottanut nyt alkavaa neuvottelusavottaa. Mutta se menneistä.

 

YS-aikaa sovittiin sopimuksessa suunniteltavan… ja seurattavan. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Työ paisuu pullataikinan lailla joka puolelle, enimmäkseen opetukseen liittymättömiltä osin. Ja tähän kehitykseen on omiaan johtamaan useammat erilaiset prosessit. Hyvin radikaalisti lyhentäen asian voinee tiivistää otsikkotasolle:

 

Vähempikin kehittäminen riittäisi – keskitytäänkö perustyöhön?

Uusi ops – mitä uutta, ilmiötä, MOKO:a

Formatiivinen arviointi

Kyselyt

Maailman suurimmat… ja pienimmät vanhempainillat – toivottavasti ei enää

YS-aika: suunnittelu..ja seuranta – mihin jäi se, että ys-ajan käyttö on oppilaitostasolla suunniteltu?

Sukupuolten kirjo – seta-sertifioitua opetusta kaikilla mausteilla?

Lapsipakolaiset luokissa, onko joukossa yli-ikäisiä ja onko se ongelma?

Digiloikka? Onkohan tämän asian kaikkia ulottuvuuksia sittenkään mietitty ihan loppuun saakka…

Koulu yhtä helvetin keskustelua.

Koulutettu opettaja… ja ulkopuolelta tulevat eri asiantuntijoiden kärräämänä: formatiiviset arvioinnit, lomakkeet/ wilma, LindaLiukkaat/ohjelmointi, yhteensopimattomat laitteet ja ohjelmistot, atk-koulutukset/mentorointi

 

 

Onko tullut mieleen, että vähempikin kehittäminen ja kohkaaminen riittäisi? Omasta luottamusmiesnäkökulmasta katsoen moni kehittämisasia on suoraan sanottuna toimivan koulunpidon sabotointia. Likipitäen. Edellä mainittuja lyhyitä otsikkoja kun lähtee tarkastelemaan, tulee kyllä skeptiseksi kaiken (ulkoapäin tuotavan) ”kehittämisen” mielekkyydestä.

 

Oma totuutensa on, kun joku sanoi, että -90-luvulla vielä opettajankin työajasta melkein 90 prosenttia kului opetukseen tai sen suunnitteluun… nyt ehkä 30 prosenttia. Huolestuttaako koulun ympärillä käytävä vouhottaminen muita? Minua nykypuuhastelu – nimenomaan koulun ulkopuolelta tuleva ”kehittäminen” – hirvittää.

 

Olisiko jo lähitulevaisuudessa mahdollista valita osaavin ihminen opetusministeriksi? Olisiko mahdollista kehityskiimassa ottaa kuitenkin rauhallisesti – edetä maltilla tai pysytellä paikoillaan(?)…? Olisiko mahdollista kuunnella opettajia itseään, sen sijaan, että kehittäminen tuodaan ulkoapäin, ilman resurssointia ja pakolla koulujen, päiväkotien, ammatillisen puolen ja yliopistojen arkeen?

 

Näillä kysymyksin alkavaan marraskuuhun, 27.10.2017

 

Harri Laukkanen

 

JK. YSI Varsinais-Suomi jaoston puheenjohtaja Harri Laukkanen toimii Loimaalla erityisopettajana ja pääluottamusmiehenä. Kirjoitus ilmestyi ensimmäisenä Loimaan opettajien paikallisyhdistys LOOPY ry:n sivuilla loimaanopet.fi syyskuussa.  Kirjoittaja on päivittänyt ja täydentänyt kirjoitusta hiukan, mutta ajatukset ovat olleet samat jo pidempään.

 

Luettavaa asiaan liittyen:

 

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002921598.html

(Kari Uusikylän kannanotto opetussuunnitelmauudistukseen, HS 20.9.2016)

 

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/3642239/Digiopetuksessa+ei+pida+++menna+liiallisuuksiin

(Pekka Pihlannon mielipidekirjoitus digiopetuksesta, TS 6.9.2017)

 

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005145461.html

(Arno Kotron kolumni, IS 29.3.2017)

 

http://www.hs.fi/nyt/art-2000002925990.html

(Kouluissa ei enää turhaan tulisi puhutella ihmisiä tyttöinä ja poikina, 18.10.2016)

 

http://www.turkulainen.fi/artikkeli/552438-ts-turun-puukkoiskun-paaepailty-kavi-puropellon-koulua

(Turun puukottaja paljastui 22-23 vuotiaaksi, kävi Puropellon koulua, Turkulainen 23.8.2017)

 

http://www.hs.fi/ura/art-2000002831471.html

(Opettajalta kuluu tutkitustikin paljon aikaa turhaan työhön… Ks. esim HS,14.6.2015)