Mitä kuuluu ammatilliselle aikuiskoulutukselle?

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä ammatillinen aikuiskoulutus poistui laista – tilalle tuli yksi ammatillinen koulutus. Reformi siirsi aikuiskoulutuksen hyvät käytännöt nuorille: opinnot henkilökohtaistetaan, aiempi osaaminen huomioidaan, osaaminen osoitetaan työelämän näytöissä.

 

Merkittävin muutos aikuisten kannalta on se, että ammatillisiin perustutkintoihin tuli pakollinen lisä, 35 osaamispisteen verran yhteisiä tutkinnon osia: viestintä- ja vuorovaikutusosaamista, matemaattis-luonnontieteellistä sekä yhteiskunta- ja työelämäosaamista. Samalla katosi aikuiskoulutuksen tärkeä valtti: opiskelet vain sitä, mikä on ammatissasi olennaista.

 

Yleissivistävien aineiden opiskelu on ollut ainakin osasyyllinen siihen, että ammatilliset opinnot ovat monelta nuorena keskeytyneet. Ennen reformia moni aikuinen pystyi suorittamaan kesken jääneen opinnot tai uuden tutkinnon juuri siksi, että aikuiskoulutuksessa sai keskittyä ammatillisiin asioihin ilman ahdistusta pakollisesta matematiikasta, ruotsista, englannista tai äidinkielestä. Nyt tutkinto jää saamatta, jos yhteiset opinnot puuttuvat.

Toki yhteisten tutkinnonosien suorittamisessa aiemmat opinnot huomioidaan, näyttö osaamisesta voidaan antaa ammatillisen näytön ohessa tai testeissä. Mutta nämä mahdollisuudet koskevat niitä, joilla oppiminen on sujunut hyvin jo aiemmin.

Kärsijöitä ovat ne, jotka kipeimmin tarvitsisivat tutkintoa: oppimisvaikeuksista kärsivät, koulupudokkaat sekä maahanmuuttajataustaiset, joiden kielitaito tai aiempi koulutustausta ei riitä näihin opintoihin.

 

Mihin yhteisiä tutkinnon osia tarvitaan? Aikuisten osallisuutta, digitaalisia taitoja ja yleissivistystä halutaan nostaa, samoin jatko-opintokelpoisuutta. Hienoja tavoitteita. Ikävä kyllä, harva oppii pakolla uutta. Jos englanti ei ole sujunut tähän asti, ei se suju nytkään. Sitä paitsi ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voi edelleen suorittaa ilman yhteisiä tutkinnon osia. Silti ne antavat jatko-opintokelpoisuuden.  Ne kuitenkin edellyttävät sellaista aiempaa osaamista tai kokemusta, jota juuri heikoimmilla oppijoilla ei ole.

 

Yhteisten tutkinnonosien pakollisuutta kannattaisi vielä miettiä. Mikäli jatko-opinto- tai yhteiskuntakelpoisuutta halutaan kehittää, on helppo luoda erillisiä opintokokonaisuuksia, joita voidaan tarvittaessa suorittaa. Opettajien näkökulmasta yhteiset tutkinnonosat ovat lisänneet huomattavasti byrokratian ja turhautumisen määrää. Muuten aikuiskoulutukselle kuuluu oikein hyvää.

 

Mika Hakala, OAJ Varsinais-Suomen alueyhdistyksen OAO-jaoston puheenjohtaja

Pirkko Kuhmonen, OAJ Varsinais- Suomen alueyhdistyksen OAO-jaoston varapuheenjohtaja