Blogi

Uudistusvimma uuvuttaa

18.11.2018 21:35

Uudistuvimma uuvuttaa - antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät

Lukion lehtori Hannu Tuominen Turusta kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipiteissä, kuinka lukioiden uudistusvimma on uuvuttanut sekä oppilaat että opettajat (12.11.2018 B12). Kirjoitus on kouluasterajatkin ylittävästi hyvä kuvaus siitä, mitä tehdään ja mikä menee pieleen. Huoli niin oppilaiden kuin ylikuormitettujen opettajienkin jaksamisesta on arkipäivää. Näin saimme myös radiosta kuulla.

 

Mistä siis on kysymys? Allekirjoitan yleisönosastokirjoittajan analyysin hyvin pitkälti. Paistattelu pitkään Pisa-tilastojen kärkipaikoilla, jota seurasi koulun arjesta tietämättömien muutosagenttien ja yritysmaailman digikonsulttien ilmestyminen opetusmaailmaan. ”Väärin opetettu, väärin opetettu”.

 

Näin sanotaan siitäkin huolimatta, että uudet tuulet toivat muassaan vajoamisen tilastossa alaspäin. Kriittiset ja kehityksestä huolestuneet opettajat ovat auttamatta muutosvastarintaisia vastarannankiiskiä, jopa fossiileja. Tiedämme eri vaiheet, kun lukioista tehtiin jatkuvien muutosten sekamelskan koekaniineja. Tiedämme liian nopeasti ja keskeneräisinä tuodut kirjoitusten sähköistämiset, opetuksen sirpaloitumisen ja uudet tulossa olevat opetussuunnitelmat syksyllä 2019.

 

Kaiken kaikkiaan, eri kouluasteilla korostetaan oppilaan omatoimista oppimista, vaikka siihen eivät oppilaat pääsääntöisesti ole valmiita. Huiput pärjäävät aina, mutta nyt on onnistuttu, monin eri tavoin saamaan aikaan pudokkuutta, uupumista ja mielenterveydenkin ongelmia. Tasokin on kokonaisuutena katsoen pudonnut: niin horisontaalisesti kuin vertikaalisesti tarkastellen. Vähemmän on hyviä, heikot ovat entistä heikompia.

 

Aivan samalla tavalla, suurelta osin samat ajurit ovat olleet taustalla, kun ammatillisen koulutuksen lähiopetusta on vähennetty, korvaten se muulla. Kauniit ajatukset eivät vaan toimi. Harva nuori pystyy kantamaan sen vastuun, jota ideologian lisäksi myös säästösyistä (koulutuksen merkittävät leikkaukset) tarjotaan; opiskele itsenäisesti, opi työpaikalla.

 

Joskus tuntuu, valitettavasti, jopa siltä, että osa koulutuksen romuttamisesta tehdään ihan tietoisesti: luodaan markkinapohjaa yksityiskouluille, koulutuksen avaamiselle markkinoille eri kulmistaan.

 

Ollako kyyninen ja todeta: ”Antaa mennä vaan. Minäpä siirryn aikanaan yksityisille markkinoille koulutuksen kentälle. Perustan vielä firman antamaan hyvää opetusta ja tukiopetusta”. 

 

Vai: ”Minä en halua koulutuksen laadun romuttamista! Resurssit on turvattava. Koulutuksen on katettava koko ikäluokka niin hyvin kuin mahdollista. Pienellä kansakunnalla ei ole muuta keinoa menestyä kuin vahva osaaminen!”

 

Minun valintani on selvä. Entä sinun, Sanni?

 

Harri Laukkanen,

V-S YSI puheenjohtaja

OAJ V-S alueyhdistyksen puheenjohtaja